Jo aamulla herätessäni, vaistosin jonkin olevan vialla. Patistelin lapset kouluun ja lähdin itse töihin. Töissä voi sina uppoutua kiireen keskelle. 

Työpäivän jälkeen hain lapsia ja tulimme kotiin. Tyhjään kotiin. Ei täällä Miestä näkynyt. Hän käy palkkatyössä. Minä harrastan työtä hänen mukaansa. Olenhan aivan eri palkkaluokassa. 

Iltapäivä ja ilta kului puuhastellessa. Lapset pitävät kiireisinä. Iltapalan ja -pesujen jälkeen asettauduin sohvalle viltin alle. Uskaltaisinko avata viinin, pohdin, mutta en tohtinut. Emmerdalen alkutunnari pärähti telkkarista ja lähes samantien vaivuin uneen. 

Puolenyön jälkeen hiivin tyttäreni viereen. En nuku Miehen vieressä. Ajatuskin hänen kosketuksesta saa minut voimaan pahoin. Yöllä siivoan reitin eteisestä makuuhuoneeseen, ettei Mies kompuroi kotiin tullessaan. Kännissä se on kuitenkin. 

Heräilin vähän väliä. Nukun yleensä kuin tukki. Myös silloin, kun Mies on pois. Monet ystäväni kertovat nukkuvansa huonosti, kun miehensä on pois kotoa. En tiedä mikä valvotti. Vaihto ehkä. 

Kuuden aikaan puhelin piippasi: "Tuun joskus...".